Olisikohan kaikki jo hyvin?
Univelkainen kasvattaja on nukkunut syvää unta pentulaatikon läheisyydessä. Ja pentuset ovat touhunneet koko yön niin rauhallisesti ja hiljaisesti = tyytyväisesti, että jännittää mennä kurkistamaan mitä koppaan kuuluu? Aikainen herätys, että saapi annettua Herra Vihreälle heti aamusta antibiootin ja tsekattua painon. Ja vaaka näyttää niin hienoja lukemia. Ihan Itse yön aikana maitobaarin antimista on pentu nostanut painonsa takaisin syntymäpainoon eli yön aikana on tullut +15g!! HURRAA :)
Seuraava punnitus puolen päivän aikaan (3.1.2014) koko porukalle ja lukemat ovat kaikilla mukavia. Pienemmät ovat nostaneet painoa keskenään yhtä paljon samoin kuin suuremmat pennut ja Herra Vihreäkin on + vauhdissa. Kokonaisuudessaan nostanut painoa, sieltä mihin se ensimmäisen vuorokauden aikana laski, + 25 :)
syntymäpaino g 2 vrk aamupaino muutos
vaaleansininen 140 185 +45
vihreä 160 170 +10
ruskea 160 225 +65
punainen 130 175 +45
pinkki 190 255 +65
oranssi 185 245 +60
Toisen
päivän antia ovat irtoilevat napanuorat ja yhtä aikaa ruokaileva pesue,
jossa kaikki ovat elinvoimaisia eikä kukaan vaikuta toista heikommalta.
Emä on tyytyväisen oloinen: syö, kun ruokaa tarjotaan, itse asiassa
odottaa annostansa malttamattomana, jos sattuu kuulemaan että ruokaa on
tulossa ja juo kun on jano, käy hädillänsä ja hoitaa antaumuksella
pentujansa.
Joko
huoli olisi ohitse ja saisin luottaa pennut ensimmäisiksi viikoiksi
emon hellään huomaan? Minulle kyllä riittää paljon hommia sitten, kun
pennut alkavat muuttua makoilevista jääkarhukääröistä pienen pieniksi
TouhuPepuiksi :D Tietenkin
käsittelen pieniä pentuja jo nyt säännöllisen painon punnitsemisen ja
terveydentilan tarkistamisen myötä, mutta vielä ei muu kanssakäyminen
ihmisen kanssa ole niin tärkeätä kuin parin viikon päästä, sitten kun silmät ja
korvatkin jo aukeavat.
Nyt alkaa pumppaavissa etujaloissakin olla jo voimaa mukana.
Herra Vihreä on tänään syönyt vain ja ainoastaan Aitoa Äidinmaitoa,
saas nähdä kuinka meidän käy!
Ruskea, Vihreä ja Punainen
Neiti Punainen
Läheisyyden voimaa!
Mitäköhän se Liisi miettii katsellessaan jälkikasvuaan...
Rennon oloista väkeä ruokalevolla.
2 vuorkauden iässä Passikuvia,
havaittavissa jo nenujen alkavaa tummumista,
kohta katoaa pinkit ilmeet.
Jaksaa jo ponnistaa ja nostaa etuosaa ilmaan, tästä se jumppaaminen alkaa.
Sisko ja sen Veli, kuin kaksi marjaa :D
Punainen Flikka on löytänyt turvallisen paikan.
Kasaa toisesta suunnasta, Ei näitä pötkyleitä vaan malta olla katselematta.
On ne vaan aikamoisia <3
Hyyyväää Yötä Palleromahat..
Nukkukaa ja syökäähän itsenne yön aikana taas isommiksi!

Toivottaa ÄitiKoira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti