Onneksi on Hanna!!!!
Kello lähestyi puolta viittä kun oli aika toivotella ell aseman ovella Hyvää Uutta Vuotta eläinlääkärillemme. Liisin olotila oli entisenlaisensa ja kun Hanna näki nyt itsekin missä mennään, oli tuomio selvä: valmistellaan leikkaukseen, pennut eivät syntyisi itsekseen.
Minulla on vahva luotto Hannan osaamiseen ja emme olleet ensimmäistä kertaa yhdessä tuomassa pentusia maailmaan. Tietenkin leikkauksissa ja nukutuksissa on aina omat riskinsä, yllätyksiä voi tulla niin emän kuin pentujenkin osalta. Mutta se, että tietää koiran olevan osaavan ihmisen käsissä rauhoittaa kovasti tilannetta.
Ensin ajeltiin Liisin leikkausalueelta vielä pienimmätkin karvat pois ja laitettiin kanyyli suoneen. Ja sitten siirto leikkauspöydälle. Liisiä tilanne kovasti jännitti ja sen havaitsi tärinästä, toki käynnissä oleva synnytyskin toi oman stressinsä. Mutta muuten Liisi oli hyvin luottavainen ja rauhallisen oloinen, eikä tarvinnut edes "jutella" Hannalle vaan eläinlääkäri sai hoitaa koiraa kaikessa rauhassa. Kun ensimmäiset pienet rauhoittavat ja unta tuovat tipat menivät kanyylistä läpi loppui tärinä ja Liisi rentoutui, toki oli edelleen valveilla ja seuraili mielenkiinnolla tilannetta kyljellään maaten. Unikone päälle ja henkäyksiä Rouvalle. Kun välineistö ja eläinlääkäri itsekin alkoivat olla valmiina toimenpiteeseen, toivotettiin Liisille hyviä unia ja Hannan aloittaessa leikkausta minä siirryin laittamaan kaiken valmiiksi pentujen kuivaamista varten. Sen verran avustin välillä, että Liisin uni varmasti säilyi sikeänä ja takasi koiralle kivuttoman toimenpiteen.
Pian alkoi pentusia saapua minun urakoitavaksi.
Hanna on tässä sen verran tehokas, että ei ole mitään mahdollisuuksia ehtiä kurkkimaan kukaan tulee milloinkin.
Äkkiä vain kalvot auki ja pentusta hieromaan ja kuivaamaan.
1, 2, 3, 4 valkoista kääröä istukan kera ja alustana oleva pyyhe alkoi olla jo aika märkä ja sotkuinen, ei tietenkään myös mahdollisuutta katkaista napanuoria, kun yhtäaikaa vain kahden käden voimalla yrittää kuivata ja herätellä useampaa pentua. Sitten meninkin jo laskuissa sekaisin kun alusta oli täynnä vielä hiukan levollisia vastasyntyneitä pennuja, tietenkin emon saama nukutusaine vaikuttaa myös pentuihin ja siksi on kiire saada pennut ulos, että olisivat mahdollisimman vähän aikaa nukutuksessa. Olikohan se juuri viides suurempikokoinen pentu, jonka Hanna mainitsi tukkeen syyksi, pentu oli ollut väärässä asennossa ja koska istukka oli ehtinyt tältä irtoamaan aikaisemmin oli sikiövesi jo kovin likaista. Kaikilla muilla neste oli kauniin kirkasta ja siistiä. Vihdoin tuli lausahdus "Siinä oli kaikki", huh kiire helpotti vihdoin. Viimeisenkin pentusen pussi nopeasti kuonon kohdalta auki ja suun ympärys kuivaksi ja sitten yritystä ehtiä heilutella ja hieroa vähän jokaista vuoronperään ennen kuin Hanna ehtisi avuksi. Samalla hieman pyörällä päästään pentujen kanssa puuhaamisesta yritin laskea, että montako niitä siinä nyt sitten oli. Piti ihan kahteen kertaan laskea että varmistui luku,
SEITSEMÄN PIENTÄ KÄÄPIÖTÄ OLI SAAPUNUT MAAILMAAN kellon lyödessä 04.45.
Kun Liisin tila oli vakaa ja kaikinpuolin ok oli eläinlääkärin hetki antaa pentusille pisarat herätettä ja tehdä pikatarkastus että kaikki on kaikilla ok ja auttaa pentusten "henkiin herättämisessä".
Valtettavasti muita selkeästi pienempi pentu, joka urokseksi havaittiin, omasi kitalakihalkion. Tämä rakennevirhe osui minun kohdalle ensimmäistä kertaa, enkä ole aiemmin missään edes nähnyt miltä kyseinen virhe näyttää. Pentu ei muutenkaan vastannut yhtä hyvin kuin muut herätteesen eikä myöskään hierontaan. Ja koska pentu ei ollut terve niin tälle pienelle pojalle toivotettiin hyvää matkaa ja se sai jatkaa uniaan pienenä enkelikoirana.
Muut pentuset osoittivat omaavansa äänen sekä olevansa valmiita lähtemään "tutkimaan" paikkoja,
joten minun jatkaessa pentujen turkkien kuivaamista ja herättelevää hierontaa, Hanna palasi takaisin Liisin pariin.
Nyt kun vielä saamme Liisin kunnialla läpi leikkauksen loppuosasta niin olemme Voiton puolella!
Luonto on välillä raaka ja kaikista ei vain ole eläjiksi, harmillista mutta osa elämää.
Nyt ehdin vihdoin pentujen kuivailemisen ohessa katsomaan katrasta läpi: narttu, uros, uros, narttu, uros, narttu. Pentulaatikkoon muuttaisi tasajakauma 3 urosta ja 3 narttua. Yksi uroksista ja yksi nartuista näyttivät vähän toisia pienemmiltä. Samalla ulkoista läpikäyntiä muutenkin, kaikilla suorat hännät, siistit tassut ja varpaat ja pinkit nenut. Siinä ne nyt olivat: LL PENNUSET! Ensimmäinen kolmannen sukupolven Darya´s polvi, Laylasta on tullut isoisoäiti :)
Tosin ei tämä pentue varmastikaan ole Laylan ensimmäinen jossa Muori on jo kaukana sukutaulussa, sen verran jälkeläisiä taitaa maailmalla olla, että yllätyksiä on tullut vastaan minulle uusien koirien sukutauluissa, kun olenkin löytänyt sieltä oman koirani useamman sukupolven takaa. Laylan lapsia D´Arné pentueista kun on jalostuskoirina niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Ja niin oli pian Liisin leikkaushaava kursittu siististi kasaan ja Mamma tuli makoilemaan ja heräilemään yhdessä pentujensa kanssa. Pentuja, pulleiden mahojensa kera, ei nisät oikein alkaneet kiinnostamaan vaikka maitotippoja kyllä oli tarjolla, joten oli aika suunnitella kotimatkaa. Liisikin alkoi heräillä ja alkuihmetyksen jälkeen tyytyi jatkamaan lepäilyään pentuset kyljessään. Lähdin laittamaan auton lämpenemään ja takaisin tulessa olikin ÄitiKoira jo jalkeilla.. Enpä tietenkään ollut Liisukkaa pentuineen unohtamassa vaikka toinen niin jo ehti luulla ;)
Tavarat kasaan ja
LÄMPIMÄT KIITOKSET JÄLLEEN KERRAN HANNALLE JA KOTIMATKA UUDEN PESUEEN KANSSA ALKOI.
Kotilaatikon pentuset valloittivat kellon ollessa aamu kuusi (06.00). Liisi kävi jo omin jaloin hädillä ja sitten olikin jo kiire kotia ja yläkertaan omien lasten luo. Vielä ei Liisi jaksanut alkaa pentusiaan putsailla, varmasti oli vielä tokkurassa leikkauksesta ja paikkoja aristi. Nyt oli aika punnita pennut ja laittaa tunnistenauhat sekä napata muutama kuva. Sitten hiukan maitokorviketta ja energialisää pennuille ja tietenkin myös Liisille kevyttä ateriaa lähinnä nestemäisessä muodossa näin alkuun!
Ensimmäistä kertaa vaa´alla
Vaaleansininen poika 140g
Vihreä poika 160g
Ruskea poika 160g
Punainen tyttö 130g
Pinkki tyttö 190g
Oranssi tyttö 185g
Tutustumista Äitikoiraan
Ja Koko Bändi äidin lämmössä <3
Kun kaikki oli valmista ja omakin adrenaliini alkoi laskemaan, saapui väsymys. Kello lähestyi jo aamukahdeksaa, joten pentu uutispäivitykset saivat jäädä odottamaan, koska juuri ja juuri jaksoin kiskoa tyynyn ja peiton sängystä ja käperryin pentulaation viereen lattialle nukkumaan. Mielessä ajatus siitä, kuinka monta minuuttia saan nukkua ennen kuin lapset ovat vieressä ihmettelemässä uusia tulokkaita...
Hyvää unihetkeä meille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti