Kohti työntövaihetta
Uuden vuoden vaihtumisen Liisi makoili kaikessa rauhassa omassa pedissään. Yhdet pissat ja kakat tuli muitta mutkitta alkuyön aikana sisälle, kun oli hätä ja ulkona paukkui sen verran paljon, että en todellakaan lähtenyt viemään synnyttävää narttua tuonne ruudin katkuun ja paukkeen keskelle.
Puoli kahdentoista (23.30) aikaan saapuivat ensimmäiset läähätykset, mutta vain hetkiseksi. Liisi jatkoi vielä lepäilyä pahimman Räiskeen ohitse ja seuraavat läähätykset saapuivat puoli yhden (00.30) aikaan, nyt myös asento ei ollut hyvä näin eikä noin, vähän piti vaihtaa paikkaa, suuriin paikan vaihtamisiin tai petailuihin ei edelleenkään tarvetta tai paremminkin sanoen ei kykenemistä, liian pinkeä on olo siihen. Vielä ei ole polttoja havaittavissa, mutta sieltä ne kohta tulee, sen verran reisilihakset jo tärisevät.
Pian puhkesivat kalvotkin ja kirkasta nestettä valui synnytysalustalle, hienoa. Aluksi supistuksissa on tietenkin pidempi väli ja muutamat supistushetket kävimme läpi ennen kuin ensimmäinen sikiöpussi alkoi kurkistelemaan (02.20). Ihanaa kohta pääsisimme hoivaamaan ensimmäistä pentua! Tai niin minä sillä hetkelle kuvittelin kohta käyvän.... Toisin kuitenkin kävi.
Supistukset jatkuivat ja vahvistuivat ja Liisillä oli sen verran huono olo, että piti oksentaa.. Ensimmäistä kertaa minun kohdalla synnyttävä narttu oksentaa supistusten aikana, mutta teorian puolelta tuo toki oli tuttua. Muutamat supistusrupeamat ja pentua ei vaan kuulunut ei edes pienen pientä lupausta ulkoisten synnytyselinten pullistumisesta, joka kertoo että kohta sieltä tullaan. Liisi oksensi sitten toisenkin kerran. (02.45) Ja sitten ilmestyi supistusten myötä näkyviin toinen pussi... EIKÄ!!! Tämä tilanne on tuttu vuodelta 2012, kun Darya´s HH-pentue elikkäs tämän pentueen isä oli syntymässä. Silloin kävi myös vastaavanlaisesti, että kaksi pentua yritti syntyä yhtäaikaa ja se kun ei vaan ole mahdollista että sieltä synnytyskanavassa mahtuisi kaksi pentusta yhtä aikaa tulemaan! Joten ei mitenkään yllättävää että voimakkaiden supistusten myötä ja kun synnytys ei kuitenkaan edennyt, Liisi oksensi jo kolmannen kerran. Muuten äitikoira oli koko ajan reipas ja keskittyi täysillä supistelemaan. JA SEURAUKSENA OLI ETTÄ ESIIN PUTKAHTI VIELÄ KOLMASKIN PUSSI.... Nyt ei sitten auttanut enää kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa eläinlääkärillemme - varovasti kysyen: "Missä olet?" Ja juu kyllä nolotti soittaa Uuden Vuoden yönä ja pyytää apuja!
Konsultointia ja päädyimme vielä seuraamaan tilannetta puolen tunnin - tunnin ajan jos kaikki vain on ok. No niin Eläinlääkäri on herätetty tai jos ei herätetty niin kerrottu, että ei ehkä tarvitse ihan vielä mennä nukkumaan...
Poltot jatkuivat ja tulivat todella tiuhaan 2-4min välillä. Liisi oli reipas ja yritti ja yritti. Kolmannen pussin ilmestyttyä työnsin sen varovasti takaisin "piiloon" ajatuksena: pysy siellä ja mene takaisin!!! Eipä tuo tietenkään auttanut, mutta ei ollut siinä näkyvissä stressaamassa ;) Puolen tunnin päästä, kun tilanne jatkui entisenlaisenaan varmistui itselle jo ajatus, että valitettavasti emme pääse nauttimaan luonnollisesta synnytyksestä vaan joudumme vaivaamaan aamuyön tunteina eläinlääkäriämme. Ja sitten se varmistui, vihreätä vuotoa... Viesti eläinlääkärille ja hetken päästä soitto perään ja sovimme treffeistä klinikalla. Liisi oli onneksi edelleen vahvasta yrittämisestä huolimatta reippaan ja energisen oloinen. Herättelin Vesan vahtimaan Äitikoiraa ja pakkasin tarvittavat välineet mukaan niin pentujen kotiintuomista kuin myös leikatun Liisin lämpöisenä tuomista varten sekä tietenkin pyyhkeitä vastasyntyneiden pentujen kuivaamista varten ja kameran, jotta muutaman kuvankin saisi ikuistettua vastasyntyneistä. Sitten auton hakuun, jotta Liisin ei tarvitse köpötellä ylämäkeä parkkipaikalle ja sikiöpussit pysyisivät ehjinä.
Ja yön pimeinä tunteina, kun muut rauhoittuvat ensimmäisille unille vuonna 2014, me Liisin kanssa suuntasimme Hannan vuoden ensimmäisiksi potilaiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti